Materiaalia ohjaajakoulutukseen
Taustaa
Olemme osa luomakuntaa. Selviytymisemme on täysin riippuvaista luonnon hyvinvoinnista, riittävän puhtaasta maasta, vedestä ja ilmasta sekä luonnon monimuotoisuudesta. Hälyttävät merkit kuudennesta sukupuuttoaallosta ja kolmasosan hyönteisistä katoamisesta saavat miettimään, mitä me olemme tehneet väärin kasvatuksessa ja kulttuurissa. Minkälainen kasvatus, sivistys ja eettinen filosofia ja teologia on saattanut luomakunnan sellaiseen vaiheeseen, että ihmislajin selviytyminen on uhanalainen. Ympäristökasvatuksessa, kuten monien tieteenalojen lähestymistavoissa, tieto ja hyöty ovat olleet teollisen ajan aikana valtavirtaa. On lähdettävä uudistamaan tapaa ohjata lapsia, nuoria ja aikuisia siitä, miten suhtaudutaan luontoon, mitä siellä koetaan. Painoarvoa ei anneta niin paljon tiedolle, vaan kiintymyksen, rakkauden, myötätunnon ja tuntemisen kokemuksille. Luontoyhteysharjoitteet ovat keinoja, joilla nämä ominaisuudet voivat vahvistua.
Luonnossa oleminen on keskeinen immuniteettia hoitava, mielialaa nostava ja stressiä vähentävä tekijä. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat tutkimukset ovat tuoneet esille myös sen, että luonnossa oleminen lisää keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Luonnossa oleminen lisää liikuntaa ja aistimaailman avartumista. Eläinkohtaamiset, joita lapsi tai nuori luonnossa saavat, kehittävät iloa, myötätuntoa sekä rakkauden ja hoitamisen kokemuksia. Monenlaiset luovuuden muodot kehittyvät luonnossa tapahtuvissa leikeissä. Majan tai hyönteishotellin rakentaminen kehittävät tilan hahmottamista ja kivistä, oksista tehdyt rakennelmat ja muut lasten luovuuden innovaatiot virittävät monenlaisia aistikykyjä. Luontoyhteys on aarreaitta mielikuvitukselle ja ilolle. Luontoyhteysharjoitteet ovat lapsista aikuisiin kehitettyjä aisteihin ja mielikuvitukseen ja sosiaalisen toimintaan liittyvä hauskoja ja usein jännittäviä tehtäviä.
Monille lapsille luontoyhteysharjoitteiden ohjaaminen auttaa löytämään kiinnostus luontoon, kasveihin ja eläimiin. Luontoyhteysharjoitteet virittävät:
-luovuutta ja ongelmanratkaisukykyjä
-itsetuntemusta sekä tunteiden ja omien arvojen tunnistamista
-kiinnostusta luontoon ja asenteiden kehittymistä luonnonsuojelua kohtaan
-keskittymiskykyä, tarkkaavaisuutta, aistitoiminnan herkistymistä
-kokonaisvaltaista hyvinvointia ja liikunnallisuutta.
Luonnosta tulee ystävä ja kumppani. Puut eivät ole enää pelkästään puita, vaan ne saavat uusia merkityksiä. Ystävyyden puu on se, jonne haluaa palata ja sitä halata. Harjoitteiden kautta paikat ja eläimet, kasvit ja kivet saavat uusia ulottuvuuksia ja niistä tulee tärkeitä kumppaneita.
Luontoyhteysharjoitteiden ohjaaminen
Ohjaajan ominaisuuksista metsässä ja luonnossa korostuvat joustavuus, tilanneherkkyys ja luonnon tunteminen. Luonnon tunteminen ei varsinaisesti tarkoita lajien nimiä, vaan sellaista, mitä säässä, luonnossa tai metsässä yleensä tapahtuu. Kaikenlainen luontoilmiöiden ja eläinten toiminnan tarkkailu, opiskelu ja kiinnostus luomakuntaa kohtaan on elämänmittaisena harrastuksena hyvä valinta ohjaajalle. Nämä kiinnostavat lapsia paljon enemmän kuin nimet ja lajiluettelot. Koska luonnossa monta kertaa tapahtuu aivan yllättäviä asioita ampiaisen pistosta raekuuroon kesällä, joustavuus ja koko agendan muuttaminen hetkessä on mainio ominaisuus.
Keskeistä ohjaamisessa on suorittamisesta ja kilpailusta luopuminen. Kulttuurimme on niin täynnä kilpailun ja voittamisen arvoja, että monasti lapset ja nuoret kaipaavat selkeää viestiä siitä, että kaikki mitä tehdään tai koetaan luonnossa, on samanarvoista. Suorittaminen ja kilpailu eivät kuulu metsään, ei luontoon tai oikeastaan edes ihmiskunnan selviytymiseen. Yhteistyö ja auttaminen ovat keskeisimpiä luonnossa olevia ilmiöitä, aivan samoin kuin ihmistenkin parissa, jos vain sille annetaan mahdollisuus ja huomio. Ohjaajan tulisikin korostaa tätä puolta luomakunnan kokonaisuudessa.
Ohjaamisen yleiset periaatteet
Luonnon kunnioittamisen osoittaminen
On tärkeätä osoittaa luonnossa ollessa kasvien, kivien ja eläinten arvostamista, kunnioittamista ja hellää huomiota. Omalla esimerkillä koko ohjaamisen ajan on valtava merkitys. Monelle on tuttua repiminen tai huutaminen ja eläinten häiritseminen. Ohjaaja onkin joillekin ensimmäinen, joka näyttää, miten hiivitään ja ollaan aivan hiljaa eikä häiritä eläimiä. Jos ne ovat lemmikkejä, miten niitä silitetään ja paijataan. Roskaaminen on suuri suru, ja siksi ohjaaja tuo esille sen, miten voimme kaikki auttaa luontoa huolehtimalla roskista tai keräämällä roskia. Samoin monet kulutustavaramme, joita emme tarvitse, roskaavat ja kuluttavat luontoa. Ohjaajalla onkin suuri mahdollisuus tehdä merkittävää konkreettista ympäristökasvatustyötä metsässä tai lähiluonnossa.
Turvallisen ilmapiirin luominen
Turvallisen ilmapiirin luominen on toinen tärkein ohjaajan taito. Kun lapsi tai nuori kokee olonsa turvalliseksi ryhmässä, hän pystyy aidosti kokemaan ja nauttimaan. Monilla on pelkoja ja siksi alussa on hyvä kertoa erilaisista luonnossa ja metsässä olevista peloista ja kysyä niistä. Samalla tuodaan esille se, miten Suomen luonto on turvallinen ja, jos pelottavia asioita on, esim. käärmeet, hyttyset, niin miten näihin pelkoihin voi varautua. Koska metsässä ja luonnossa usein tunteet avautuvat, on hyvä olla nenäliina mukana – ja tietenkin ensiapuvälineet. On myös etukäteen hyvä selvittää, millaisessa paikassa ollaan ja kartoittaa vaarapaikat, montut, rantojen syvyys jne. Koska luonnossa eksyy helposti, on hyvä sanoa rajat alueelle, missä ollaan ja ottaa mukaan pilli tai kello, jossa on kuuluva ääni. Jos on hyvin avara metsäalue, ohjeet usein unohtuvat. On hyvä tarkkailla, minne kukin ryhmästä menee ja selostaa tarkoin, missä voi liikkua. Ja toki turvallisuutta lisää selkeät pukeutumisohjeet, jolloin epämukavuus vähenee, samoin pelot kylmästä, hyttysistä yms.
Hyväksynnän osoittaminen
Ohjaamisessa on tärkeätä myös hyväksyä kaikki, mitä ohjattavat ilmaisevat kunnioituksella, rauhallisuudella ja kiitollisuudella. Koska harjoitteet avaavat usein aivan yllättäviä tunteita, tarinoita ja tapahtumia, on hyvä varautua kaikenlaisen ihmeellisenkin asian hyväksymiseen. Se samalla ohjaa tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden kehittymiseen. Jos jotain todella yllättävää tapahtuu voi jälkikäteen selvittää asiaa ja palata siihen ryhmän kanssa. Vapaaehtoisuus ja toisen mielipiteen kunnioittaminen ovat harjoitteita annettaessa ensiarvoisen tärkeäitä. Jos jokin harjoite ei tunnu hyvältä tehdä, voi kysyä; mitä jos tehtäisiin tällainen leikki tai toiminta?
Rauhallisuus; riittävä aika on keskeistä
Olemme oppineet suorittamaan ja kiirehtimään. Luontoyhteysharjoitteet ovat poisoppimista tästä luomakuntaa ja ihmistä rasittavasta läksystä. Varaa riittävästi aikaa harjoitteen tekemiseen. Puun luona voi olla kymmenenkin minuuttia tai enemmän, idea ei ole se, että heti tullaan takaisin, kun puu on löytynyt, vaan ohjataan siihen, että vasta kun pilli tai kello soi, niin tulkaa voimapuun luota takaisin. Ajan antaminen onkin muutosta aiheuttava tekijä. Kun on todella aikaa seurustella puun tai eläimen kanssa tai tarkkailla luonnon ilmiöitä, niin pääsee syvemmin niitä tuntemaan ja oivaltamaan. On hyvä myös antaa aikaa palautteille ja keskusteluille. Kun mennään katsomaan toisen voimapuuta, ollaan siellä rauhassa. Pari kolme harjoitusta päivän aikana on usein sopiva määrä, koska harjoitteet vaikuttava niin syvästi.
Seuraavana joitakin luontoyhteysharjoitteita, jotka ovat erityisen sopivia lapsille ja nuorille. Harjoitteita voi keksiä lisää itse tai pyytää lapsia tai nuoria keksimään.
Luontoyhteysharjoitteet
1. Voimapuu, ystävyyden puu, kutsuva puu
Pyydä kulkemaan rauhassa itsekseen puhumatta muille tunnustellen ja etsimään oma voimapuu tai ystävyyden puu tai puu, joka kutsuu tai joka on kuin sinä itse.
Kun se on löytynyt, niin rauhassa ja hiljaisuudessa tunnustele, katsele, halaa, ihmettele puuta. Voit myös kysyä puulta jonkin asian, joka askarruttaa tai voit myös kertoa puulle, mitä haluat. Voit ehkä mennä maate puun alle ja ihailla sen oksia ja hiljentyä omalla tavalla. Voit myös kirjoittaa puulle runon, asian tai laulun ja laulaa puulle. Kiitä puuta, kun palaat muiden luo.
2. Aistiharjoituksia.
Pyydä ryhmää kävelemään perässäsi hanhenmarssia. Kerro aluksi, miten hauskaa on keskittyä erityisesti yhteen aistiin luonnossa. Kävelytä ryhmää noin 10 minuuttia pyytäen keskittymään ensin näköaistiin, sitten kuuloaistiin, tuntoaistiin ja hajuaistiin. Kun ryhmä kulkee tunnustelemalla oksia, puita, lehtiä, kukkia, kiviä jne. ohjaa näyttäen mallia. Sivele hellästi lehtiä, puun pintaa ja osoita miten herkästi niitä tulee koskettaa, ei repien ja raastaen. Tuoksukävelyn aikana näytä miten kaarnakin tuoksuu ja puiden oksat.
3. Anna lahja parille
Jakautukaa pareihin. Ohjeista jokaista etsimään parille lahja luonnosta. Kerro rajat, millä alueella liikutaan. Kun on valmis, tulee sovitulle paikalle. Kun molemmat parit ovat valmiita, he vaihtavat lahjoja. Lahjan voi myös antaa niin, että saajalla on silmät kiinni ja hän saa ensin tunnustella ja arvata, mikä lahja on. Tätä harjoitusta varten on hyvä kerrata jokamiehenoikeudet eli mitä luonnosta saa kerätä.
Teksti: Riitta Wahlström